Kurkistus Tuomarilan historiaan

1900-luvun alussa Tuomarilassa oli vain metsää ja maatilojen takamaita. Maat kuuluivat Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin ja Kirstin maatiloille. Varsinaisen Tuomarilan kylän syntymiseen oli sysäyksenä rautatien rakentaminen. Ratatyöt toivat suuren määrän eri ammattien työmiehiä Espoon alueelle. Jotkut heistä jäivät perheineen pysyvästi asumaan paikkakunnalle

Tuomarilan kehitys voidaan jakaa kolmeen aikakauteen: maatalous-Tuomarilaan, omakoti-Tuomarilaan ja moderniin Tuomarilaan. Pääkaupunkiseudun rakentuminen, Espoon kasvu, rakentamismahdollisuudet Tuomarilassa ja liikenneyhteydet ovat muokanneet Tuomarilan kehityksen ja kasvun nykyiseksi viihtyisäksi asuinalueeksi, jossa on säilynyt kylämäinen yhteisöllisyys.

Maatalous-Tuomarilassa on asuttu 1900-luvun alkuvuosista lähtien viiden maatilan Dahlin, Domsin,

Jofsin, Kirstin ja Sunan tilojen alueilla. Tuomarilan ja Domsbyn nimi juontaa alkunsa Domsin tilasta, josta sanasta on syntynyt myös lempinimi Domi. Maatalous oli vallitseva elinkeino.

Vuonna 1902 valmistuneelle Helsingin-Turun rautatielle saatiin Tuomarilan seisake vuonna 1931. Maanteitse Tuomarilaan ajettiin Kauniaisista tulevaa tietä pitkin tai Espoon kirkon suunnasta. Kylänomaista asutusta alkoi syntyä rautatien rakentamisessa tarvittavien työmiesten asuttamisen ja sittemmin radan aikaansaamien parantuneiden liikenneyhteyksien pohjalta.

Maatilojen maita palstoitettiin ja tontteja ostettiin. Toisen maailmansodan ja Porkkalan vuokra-alueen jälkeinen siirtoväen asuttaminen kasvatti asukasmäärää. Alun perin asukkaat olivat pääosin ruotsinkielisiä, mutta useimmat muuttajat olivat suomenkielisiä. Kansakoulu perustettiin, tuli kauppoja ja työpaikkoja syntyi. Urheilu- ja yhdistystoiminta aktivoituivat ja VPK:n talo rakennettiin talkoilla. Maatilat väistyivät hitaasti ja Tuomarila muodostui kyläksi.

Omakoti-Tuomarilan ajanjakso keskittyy 1950 90-luvuille. Pääkaupunkiseudun kasvu ulottui Espooseen, jolloin maalaiskunnasta tuli ensin kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972. Tällöin maankäytönperusteellisempi suunnittelu voimistui ja alueiden rakentaminen kiihtyi.

Monien vaiheiden ja erimielisyyksienkin jälkeen alueen ensimmäinen laaja asemakaava, Tuomarila I, vahvistettiin 31.1.1981. Vesijohtoja ja viemäreitä rakennettiin, joskus katujakin ja katuvaloja. Voimakkaasti kasvavalla Espoolla oli runsaasti investointitarpeita ympäri laajaa kaupunkia, erityisesti Tapiolassa ja muilla uusilla kerrostaloalueilla, eikä omakotialueille useinkaan riittänyt rahaa.

Helsinkiin johtava uusi Turun moottoritie avattiin 1962 ja monien aktiivisten toimenpiteiden jälkeen saatiin Tuomarilan kohdalle oma liittymä 1990-luvun alkaessa.

Tuomarilaan muutettiin, koska voitiin ja osattiin rakentaa omakotitaloja sekä nauttia alueella omasta rauhasta ja luonnon läheisyydestä. Tuomarilalaiset asuvat Arvostetulla alueella , niin kuin dokumentaristi Lasse Naukkarinen osuvasti kuvaa Tuomarilaelokuvassaan.

Moderni Tuomarila kasvoi ja kehittyi viime vuosikymmeninä. Vaikka omakotiasutus on säilynyt keskeisessä asemassa, monet vanhat ja isot omakotitontit on kaavoitettu kerrostalo- ja rivitaloalueiksi. Radan pohjoispuolelle on syntynyt kokonaan uusi kerrostaloalue, Kulovalkea.

Tuomarilan alueella on suhteellisen vähän työpaikkoja, mutta parantuneiden liikenneyhteyksien vuoksi autoilla, busseilla ja junilla pääsee eri puolille Espoota sekä Helsinkiin ja miksei Vantaallekin, tosin yhä ruuhkautuvia väyliä käyttäen.

Takaiskujakin on koettu alueen vanhojen kauppojen lopettaessa kaupunginosakeskusten suurten markettien puristuksessa sekä rautatieasemarakennuksen ja alueen ylpeyden, VPK:n talon ja sen elokuvateatterin, sulkeutuessa. Televisio ja tietotekniikka internetteineen ovat ajaneet nuorison harrastuksissa urheilun, palokunta-aatteen ja monen muun vapaa-ajan harrastuksen edelle.

Tuomarilan väestörakenne on nuorentunut kerrostalojen tarjotessa asumisvaihtoehtoja iäkkäiden lisäksi nuorille, mutta omakotiasutuksen ja alueen yhtenäisyyden luonne ovat säilyneet vahvoina.